Ulkotöissä 30 vuoden jälkeen

Keski-ikäisenä alanvaihtajana, joka on kai suunnilleen työuransa puolivälissä, keksin yrittää tehdä harrastuksestani työn ja aloittaa viime elokuussa Stadin ammattiopistossa luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon opiskelun. Opiskelu on ollut todella monipuolinen kattaus retkiä, luonnontuntemuksen syventämistä, ryhmätyötaitojen opettelua, seikkailukasvatusta ja niin edelleen.

Etenkin opiskelujen alkuvaiheissa opiskelu oli varsin retkipainotteista, ja aivan ensimmäiseksi retkikohteekseni valikoitui Kumpulan koulukasvitarha. Tämä oli onnekas sattumus, sillä ihastuin paikkaan heti, sillä oli niin sanotusti hyvä feng shui. Sain jo tuolloin etiäisen siitä, että ainakin jossain vaiheessa elämääni tänne haluan.

Tästä halusta tuli sitten totta pikemmin kuin luulinkaan opiskeluuni kuuluvan luonnonhoidon työharjoittelun (jollaisia kutsutaan virallisella slangilla KOS- eli koulutussopimukseksi) merkeissä. Tämä kesäkuu on ollut paitsi maan, myös hengen viljelyä: kädet mullassa sielu lepää. Otsarypyt suoristuvat, ja unen tuloa iltaisin ei tarvitse odottaa kun tekemistä on koko ajan. Juuri tätä paatunut toimistotyöläinen on kaivannut.

Aikani Kumpulassa on jakautunut kahtia Itua elämään -hankkeen ja Helsingin kaupungin nuorisopalveluyksikön välillä. Itua elämään -hankkeessa olen saanut pikakurssituksen luomuviljelystä sellaisena kuin se täällä ymmärretään. Hanke on tuonut yhteen vapaaehtoistoimijoita palstaviljelyn merkeissä, ja Kumpulalle on ominaista kulttuuristen ja sukupolvien välisten raja-aitojen ylittäminen. Hankkeen tiimoilta olen ottanut “omakseni” vajaan aarin kokoisen viherlannoituspalstan muokkaamisen, hoidon ja seurannan; viherlannoituksen idea on antaa maan levätä vuoden viljelyn välissä. Viherlannoitus kuitenkin eroaa kesannoinnista siinä, että tässä maata ei jätetä silleen, vaan sitä hoidetaan. Erityisen paljon olen saanut osallistua kurpitsoiden kohopenkkiviljelyn kaikkiin eri vaiheisiin, ja juuri käymäni yrttineuvojakurssikin tuli tarpeeseen, kun saimme vetää pienimuotoisen villiyrttikierroksen. Rikkaruohokin voi olla hyötykasvi; maitohorsmasta, voikukasta, vuohenputkesta ja siankärsämöstä saa paitsi ilmaista lähiruokaa, myös paljon vitamiineja.

Raja-aitoja Kumpulassa ylitetään myös eri toimijoiden välillä, ja nuorisopalvelu- ja yhdistyspuoli tarvittaessa auttavat toisiaan. Nuorten kesätyöntekijöiden kanssa olen saanut palautella mieleeni puutarhakoneiden käyttöä 30 vuoden jälkeen; nuoruuden kesätyöstä Maunulan uurnalehdossa on todellakin 30 vuotta! Ihmeen hyvin lihasmuisti kuitenkin vielä muistaa siimaleikkurin käytön, ja puuttuva autolla-ajokokemus ei ole esteenä päältäajettavan ruohonleikkurin käyttämiseen. Nuorten kesätyöntekijöiden innostus ja sitoutuneisuus tarttuu itseenkin. Lisäksi olemme mm. valmistelleet Pride-teemaviikkoa koristelemalla paikkoja värikkäiksi maalaamalla ja istutuksilla.

Ensimmäistä tai toista kesätyöpaikkaansa hankkiville nuorille voin suositella Kumpulan koulukasvitarhaa lämpimimmin. Itselleni toivon, että seuraavia ulkotöitä ei tarvitse odottaa toista kolmeakymmentä vuotta. Tuli tästä tai muista luontojutuista sitten työtä tai ei, vähintäänkin opiskeluni on antanut tarpeellisen breikin leipätyöstä, ja tämä jakso tulee olemaan ainakin yksi sen kohokohdista.

Teksti ja kuvat: Michael Perukangas