Monipuolinen kesätyöni varjoteatterissa

Työni alkoi 20.6. Kumpulan kasvitarhassa ja päättyy noin viikon päästä. Siitä asti, kun työni alkoi, ei ole ollut yhtäkään tylsää päivää. Päätehtäväni on täällä auttaa yhteisötaiteilijaa Eevaa, joka pitää varjoteatteria lapsille ja henkilökunnallekin. Mutta työpajaa ei olekaan joka päivä, ja silloin minä näen puutarhan kaikista mahdollisista kulmista. Olen ollut auttamassa keittiössä, puutarhassa, pellolla, käynyt kaupassa, purkanut tavaroita ja lista vain jatkuisi. Pienenä olen ollut itsekin täällä leiriläisenä, eikä siitä asti ole kovin paljon muuttunut.

Eevan kanssa päivä menee nopeasti. Ensin me laitetaan valmiiksi kaikki sermit ja tarvikkeet, annetaan lasten tutustua ikivanhaan teatterimuotoon, luodaan taidetta (askarrellaan omat hahmot eli teatterinuket, lavasteet ja sitten suunnitellaan ryhmissä omat tarinat) ja lopuksi esitellään katsojille esitykset. Sitten Eevan kanssa puretaan kaikki.

Lapset ovat erilaisia, eri ryhmät luovat erilaisia tarinoita. Ei ole ikinä ollut mitään samanlaista tähän mennessä. Nuoret ja aikuiset saattavat joskus tehdä huolellisemmin hahmot ja lavasteet, mutta tarinassa he usein ujostelevat, puhuvat vähän ja kikattavat. Lapset taas saatavat tehdä hahmonsa nopeasti ja rähjäisesti, mutta tarina voi olla hyvin herttainen ja juonikas.

Olen pitänyt kaikesta tähän mennessä (paitsi ruuasta joskus), on ihanaa työskennellä ulkona (hyvällä säällä) ja lapset ovat aina innostuneita. Paikka on valtava, mutta sitä on vaikea löytää. Ollessani täällä unohdan joskus, että ympärillä on kaupunki. Vieläkin tulisin mielelläni tänne leiriläisenä, jos vain pystyisin. Olisi hyvä, jos tästä paikasta ihmiset tietäisivät paremmin. Vaikka henkilökunta vaihtuu vähän välillä, se aina pysyy yhtä rentona, huumoritajuisena ja ystävällisenä.

Tyytyväinen assistentti: Kristina Junolainen