Kesätöissä Kumpulassa (Osa I)

Kumpulan koulukasvitarhaan on palkattu heinäkuulle viljelyalueenhoitajiksi töihin kahdeksan 16 – 17 – vuotiasta nuorta. Työtehtävät ovat paljastuneet hyvinkin vaihteleviksi, keskittyen kuitenkin pääpiirteisesti nuta – palstan hoitoon ja ylläpitoon. Tähän mennessä pystymme luetteloimaan työnkuvaan kuuluvaksi kitkemisen, kastelun, siementen kylvön, harsojen kanssa painimisen ja viljelyalueen siistimisen – luetteloon tullaan varmasti lisäämään tulevien viikkojen aikana vielä paljon.

Ensimmäisen kahden viikon aikana tutustuimme ennalta tuntemattomiin hyötykasveihin, rikkaruohoihin ja orapihlajan piikikkääseen olemukseen. Saimme ensimmäisenä työpäivänä kouraan viljelysuunnitelman, jonka avulla suunnistimme hyötykasvien ja vihannesten lomassa. Aloitimme silloin kitkemisen, päätehtävämme palstalla ja viljelyalueella; kitkimme muun muassa sipuleiden, kesäkurpitsojen ja samettikukkien ympäriltä rikkakasveja. Jo alussa paljastui kiinnostava ilmiö: vaikka aloitimme kitkemisen tasaisten välimatkojen päästä toisistamme, riviä pitkin siirtyessä päädyimme usein tiiviisti yhden palstan ääreen.

Toiselle työpäivälle oltiin luvattu sadetta, joten sonnustauduimme kirkkaankeltaisiin sadevaatteisiin ja lähdimme ulos. Ne tulivatkin tarpeen; olimme palstalla kitkemisen päätteeksi niin kurassa, että meidät suihkutettiin letkulla puhtaaksi ennen lounaalle lähtöä. Monille kurahousut tuntuivat käytössä niin käteviltä, että ne jäivät käyttöön kuuminakin päivinä.

Lounaan jälkeen kiersimme kasvitarhaa ja tutustuimme alueella toimivaan Vihreän Oksan Werstaaseen sekä perhe- ja lastenpalstoihin. Pidimme ”yrtinhaistajaiset”, jossa tutkimme maistellen ja haistellen Werstaan yrttejä. Ihastuimme erityisesti yrtti-iison makuun ja tummalehtisen basilikan väriin. Myös Sunstripe – niminen kesäkurpitsalajike ilahdutti värikkäillä raidoillaan. Kävimme vielä iltapäivän lopuksi katsomassa lasten varjoteatterinäytöstä: maistiaista sitä, mitä pääsimme itse luomaan muutamaa viikkoa myöhemmin.

Viikonlopun levon jälkeen palasimme palstoille kitkemään, mutta alkavalle viikolle oli tiedossa myös retki Roihuvuoreen. Lähdimme aamupäivän töiden jälkeen metro – ja bussimatkan päähän tutustumaan Roihuvuoren nuorisotalolla toimivaan Lähiöpuutarha – hankkeeseen. Tutustumiskierroksella saimme kuulla asukaspuistoon rakennetuista viljelylaatikoista ja niissä kasvavien yrttien ja hyötykasvien hoidosta. Monet viljelylaatikoissa kasvavat yrtit olivat koulukasvitarhasta tuttuja, mutta esimerkiksi lasten leikkipuistossa kasvavan ananassalvian tuoksu oli uusi ja yllattävä.

Matka jatkui Roihuvuoren asukaspuistosta japanilaistyyliseen puutarhaan, jossa monet muistivat käyneensä keväällä hanami – juhlassa kirsikkapuiden kukkiessa. Tunnusomaisten kukkien puutteessa jouduimme välillä arvailemaan, mitkä puut keväällä kukkivatkaan. Pysähdyimme kierroksen päätteeksi Studio Ghibli – elokuvista tutuilla kohtauksilla maalatun kontin kohdalle, jossa lapsuudesta tuttujen Totoron, kissabussin ja Henkien kätkemä – elokuvan junan näkeminen ilahdutti monia.

Jatkoimme Herttoniemen kartanon historialliseen puistoon, missä ihastelimme kaunista ja huolella hoidettua barokkityylistä puutarhaa ja ankkalampea. Oli vaikea uskoa, että aluetta rajaavien puiden takaa löytyi Herttoniemen metroasema tai että Itäväylällä ajavien autojen äänet kuuluivat ankkalammelle asti. Herttoniemen kartanolta löytyi lyhyen kävelymatkan päästä Stadin puutarhuri – viljelyalue. Stadin puutarhuri on Helsingin ainoa luomuviljelijä – monet viljelymenetelmistä muistuttivat koulukasvitarhasta suuremmalla skaalalla. Kumpulassa käytetään harsoja estämään rusakoiden ja hyönteisten tekemiä tuhoja, mutta Stadin puutarhurit – viljelyalueella olivat aidat ja luonnonmukaiset torjunta-aineet, kuten mäntysuopaliuos, käytössä.

Retken viimeiseksi kohteeksi jäi PuutarhaNikkarit – myymälä, jossa tutkimme myynnissä olevia kasveja, puita ja puuharhanhoitovälineitä. Kaksi viljelyalueenhoitajaa ostivat päivän päätteeksi kaverikaktukset matkamuistoina. Matkakohteet olivat kaikin puolin kauniita ja kiinnostavia – varsinkin Herttoniemen kartanon puisto ja Stadin puutarhuri – viljelyalue saivat osakseen ihailua. Retken kohteista moni oli uusi, ja koko ryhmää ihmetytti Helsingin viheralueiden tuntemattomuus. Kesätyön arvokkaimpiin kokemuksiin voidaan lukea tutustuminen näihin salaisilta puutarhoilta tuntuviin viheralueisiin.

Työjakson alkupuoliskon suurimmaksi projektiksi osoittautui rikkaruohojen kitkeminen ja siistiminen orapihlajapensaan juurella. Urakka aloitettiin vetämällä rikkaruohojen kasvua estävät suodatinkankaat maasta, minkä jälkeen sitkeimmät rikkakasvit kaivettiin juurineen maasta voikukkarautojen ja lapioiden voimin.

Projektin alussa opimme, että orapihlajan tuntuvimpia tunnusmerkkejä ovat pitkät ja armottomat piikit. Työssä kuului monesti orapihlajan oksan löytämän uhrin ähinää. Olemme kuitenkin saaneet lähes koko “pikkupuolen” orapihlajapensaiden juuret siivotuksi ja toivomme, että työn jälki ilahduttaa sekä Kahvila Utopihan asiakkaita että vastakkaisella palstalla työskenteleviä perheitä.

Saimme pitää orapihlajan kitkemisestä myös taukoa – pääsimme aurinkoisena päivänä katsomaan lasten olympialaisia, missä seurasimme limboamista, saappaanheittoa, pikaviestiä ja madonetsintää. Go Kalapuikot! Olympialaisia seurasi paraati, jossa marssi kasvitarhan koneisto. Siimurit, ruohonleikkurit, moottorisahat ja loppuhuipennuksena traktori tuotiin kaikki esiin lasten (ja viljelyalueenhoitajien) iloksi.

Meidät päästettiin vielä kerran vapaalle kitkemisestä sadepäivänä. Istuimme ukkosen jylistessä ulkona taukokontissa tutkien kukin omaa hyötykasvia esitettäväksi muille. Etsimme tietoa perunan, basilikan, auringonkukan, yrtti – iison, porkkanan, lamopinaatin ja tuoksuampiaisyrtin historiasta ja viljelystä.

Meille mainittiin jo työn alkaessa että pääsisimme osallistumaan Kumpulan yhteisötaideprojektiin, tänä vuonna siis varjoteatteriin. Suunnittelimme kaiken kaikkiaan kolme näytöstä, joita varten arskartelimme hahmoja ja lavasteita – myös lasten tekemät valmiit hahmot inspiroivat syntyneitä tarinoita. Ensimmäisessä näytöksessä seikkailivat kitkevät siilit, toisessa etsittiin kotia mitä kummallisimmista paikoista ja kolmannessa opittiin eksoottisesta yrtistä.

Lopuksi voisi lisätä, että olemme saaneet päivittäin nauttia herkullisista lounaista, lounassalaateista ja erityisesti kasvitarhalta saatavista “bonuksista”, siis tuoreista yrteistä kotiin tuotavaksi.

Kirjoittaja: Uuna Saarela

Kuvat: Uuna Saarela